• 011.jpg
  • 017.JPG
  • IMG_4854.jpg
  • Tykansio5.jpg

Palautetta vuosien takaa - ja kehua!

Kirjoitettu .

Vaihdoin kanteen tämän pikkutoukan kuvan, joka ruisleivästä kurkistaa. Yksi parhaimmista oivalluksistani, jos niin saa sanoa. Vaikka yleensä ei kai saa. Sanoohan sananlaskukin, että tikulla sitä silmään, joka itseänsä kehuu, vai muistanko oikein?


Tänä keväänä olen hakenut kolmea työpaikkaa. Kaksi niistä olisi sijainnillisesti ollut Pellossa, yksi oli sellainen, jossa ehkä olisi pitänyt asua Rovaniemellä ja liikkua. Sitä en saa koskaan tietää, sillä en saanut kutsua haastatteluunkaan. Kaikki tehtävät olivat määräaikaisia, ja kaikkiin niihin oli tullut hakemuksia 20-25 kappaletta. Ei siis mikään ihme, etten päässyt hakemuksen lähettämisvaihetta pidemmälle. Hakijoiden joukossa oli varmasti maistereita ja nuoria ihmisiä ja muuten vain sopivampia. Jokaista hakemusta tehdessäni paneuduin kyllä asiaan, muokkasin CV:täni, käytin päivän pohtiessa, miten voisin kertoa sopivuudestani ja erinomaisuudestani ja pienellä, hennolla toivonvireellä lähetin luomukseni bittiavaruuden kautta matkaan. Raha on minulle ruisleipää, sitä kai tuo pikkutoukan kuvakin tuossa symboloi. Toivoin kaikissa näissä tapauksissa työpaikkaa ensisijaisesti siksi, että säännöllisessä palkanmaksusuhteessa oleminen houkuttelee tällä hetkellä, koska haluan päästä toiminimiyrittäjyyden aikana kertyneistä veloista.
Näistä hylkäyksistä huolimatta tunnen oloni useimmiten aika hyväksi. En voi vaikuttaa työpaikkojen määrään, en voi vaikuttaa muulla tavoin kuin antamalla parhaani työnhaussa, ja se mikä tulee, on kai sitten sitä mitä on tarkoitettukin. Kun rahasta on puute, niin kaitpa tämä opetus on minulle tarkoitettukin. Olen päättänyt, että ikinä enää ei velkaa ja sen maksun stressiä, kun rahkeita ei ole (siis säännöllisiä töitä). Vähemmälläkin selviää ja olen oikeastaan itse asiassa aika kätevä keksimään miten selviän monestakin asiasta ilman rahaa. Mutta ei tästä oikeastaan pitänyt kirjoittaa. Sivuraide, antakaa anteeksi.
Koska edelleen etsin oikeaa paikkaa työn suhteen, olen viime aikoina pöyhinyt kertyneitä kasoja. Tänä aamuna eteen solahti pieni muovikansio täynnä palautetta. Se oli huikeaa, se on aarre! Kiitos, kiitos, kiitos! Nämä ovat luultavimmin vuodelta 2009 tai 2010 tai 2011 jolloin kiersin Pellossa päiväkodissa ja koulussa esittämässä tarinaa pikku toukasta joka syö ja syö ja syö ja lopussa siitä tulee suuri, ihana perhonen. Tuli niin hyvä mieli ja siksi nyt tähän vähän kehua retostelen itseäni ja julkaisen pari palautetta: "Hienoja teoksia oli saanut tehtyä huovutuksella. Sekä esitys oli hieno ja omaperäinen." Kiitos! / "Ne olivat hienoja ja niissäkin on mennyt varmaan aikaa. Itsekkin olen joskus peruskoulussa huovuttanut mutta ne ovat yleensä epäonnistuneet tai muuten vaan olleet rumia. Esitys oli ihan mukava, vaikka olisi ehkä paremmin sopinut pienemmille kavereille." Kiitos, sinä joka et antanut armoa omille tekemisillesi. Kyllä näissä meni aikaa, ja ei kaikki heti minullakaan onnistunut, kyllä niitä omia rumia ja sopimattomia luomuksia on hylätty ja karsittu tässäkin osoitteessa. Kiitos kun arvostit työtäni ja kehuit. / "Heidillä oli oikein hienoja huovutustöitä. Hän piti myös esityksen meille madosta joka söi paljon. Se oli myös hyvin tehty." Kiitos!
Tässä kirjoittaessani muistan, että nämä palautteet taisivat tulla nuorilta ei lapsilta. Ystäväni Teija halusi kerran minut jonnekin ammattikoulun aloittavien nuorten taidetunnille kertomaan ja näyttämään, miten voi olla luova ihan vähälläkin, vai miten se oli, Teija? Te kävitte myös Oranki Artissa, sen muistan, lempipaikkojani täällä Pellossa. / " Heidin huovutustyöt olivat hienoja. Esityksin oli hyvin tehty, mutta se sopii paremmin lapsille. Hienoimmat huovutukset olivat ne hedelmät." Kiitos! / "Olihan se ihan hauska esitys ehkä vain tarkotettu pienille lapsille." Kiitos! / "Oli hienoa nähdä kuinka joku osaa huovuttaa omenoita, matoja ja muutakin. Ehkä esitys oli hieman lapsellinen meidän ikäisille, mutta se ei haitannut." Kiitos! / "Hyvä esitys, lisää sellaisia." Kiitos! / "Heidi oli tehnyt hienoja huovutustöitä en ainakaan itse osaisi edes huovuttaa. Heidin näytös ei oikein vetänyt minua tarinaan mukaan. Johtuu varmaan siitä että olen jo sen verran vanha. En olisi itse kyllä keksinyt tehdä tuommoista teatteria. Pienemmät lapset varmaan kuuntelevat ja katsovat teatteria tarkasti." Kiitos! / "Eli oli muna toukka ja sitte soli perhonen kun oli syönyt paljon hedelmiä. Kaikki oli tehty huovuttamalla villaan. esiintyi melko rohkeasti." Kiitos! / "Heidi huovutus "luovuus" huovutus taide on suhteellisen uusi taiteenlaji Suomessa. Sitä ei voi oppia kantamaan kautta niin helposti. Harva osaa tehdä kunnolla sitä. " Kiitos, ystäväni, kyllä on kantapään kautta opittu, mutta toisinaan tulee priimaa ihan yrittämättäkin. Sellaista se on elämä. Pakkohan minun oli kirjoittaa nämä kaikki ylös. Niin paljon voimaa ja kaunista palautetta nuorilta ihmisiltä, kiitos teille! Toivon, että olette löytäneet paikkanne maailmassa! Ja jos se vielä etsityttää, niin voitte lohduttautua sillä, että minä olen kyllä löytänyt kodin, mutta vieläkin etsin sitä, missä olen hyväksi sekä itselleni että muille.
Servus! Heidi
ps. Pikku toukan tarina muokkautui viime syksynä Pellon kuvataideseuran näyttelyssä muutamaksi pieneksi työksi. Tässä kuvasarjassa on myös tuo masentunut luovuushirviö, joka ei voi mitään sille, että ne ideat vain lähtevät juoksemaan ja putkahtavat mielestä ja munista, aihioista esiin. Eihän sillä ole käsiäkään. Käy ihan sääliksi!

Kuvat löytyvät facebookista! https://www.facebook.com/HeiDisain-296911793665706/