• 011.jpg
  • 017.JPG
  • IMG_4854.jpg
  • Tykansio5.jpg

Joulukalenteri 2013

Kirjoitettu .

Vuoden 2012 lopulla päivitin joulukalenteria HeiDisainin facebook-sivulla, silloin teemana olivat käsityö ja tuotteet. Mutta tänä vuonna halusin hakea joulua ja jouluisia asioita suomalaisen lastenkirjallisuuden keinoin. Tällainen kimara siitä syntyi:

2.12.2013

"Jättiläiskuusi! Kauhean pitkä. Se näkee varmasti kauemmas kuin kukaan!" Jänö laski nyytin maahan, tarttui puun alaoksaan ja heilutti sitä ylös ja als, niin kuin kätellessä kuuluu. "Päivää puu! Onkos täälläpäin näkynyt Joulua?" Kuusi ei vastannut. ... katsoi ylös ja jatkoi huutamalla: "Se Joulu on kuulemma ihana. Siksi minä aion olla sitä ensimmäisenä vastassa! Osaisitko neuvoa, mihin suuntaan on parasta mennä?" Puu oli hiljaa. Kulkusuunta oli valittava itse."

Anu Tuomi-Nikulan kirjoittama, Nadja Sarellin kuvittama Neposen joulu. Joulu etenee sopivin päivälukuaskelin aattoon saakka. Ihana, kaunis, hauska kirja!   
 

3.12.2013

Tämä on taianomainen paikka: "Kaukana pohjoisessa, Suomen Lapissa, Korvatunturin kupeessa kohoaa Joulupukin talo. Sen tarkkaa sijaintia ei tiedä kukaan, eikä kukaan voi sinne päästäkään muuten kuin revontulten ohjaamana. Näin on Joulupukin maa ikiajoista saakka säilynyt hauskana ja onnellisena paikkana, jonne maailman myrskyt ja huolet eivät löydä tietä."

Eräs lapsi toivoo joulun parasta lahjaa...

Jaana Lappo, Joulun paras lahja, aloituslause

4.12.2013

Kuuluvat jouluun: kukat! Ihmeellinen Amaryllis

Joulukukan sipulin saviruukkuun istutin.
Mullalla sen peittelin ja odottelin:
Oi tylleröinen, lylleröinen
pulleroinen, pylleröinen,
kasva suureksi niin kuin minäkin!

Sipulille laulelin, käsin hellin hoivailin.
Tarpeen tullen kastelin ja odottelin:
Oi, tylleröinen, lylleröinen
pulleroinen, pylleröinen,
kasva kauniiksi niin kuin minäkin!

Sipulille juttelin, elinvoimaa ihailin.
Kukkimaan hoputtelin ja odottelin:
Oi tylleröinen, lylleröinen
pulleroinen, pylleröinen,
kasva vahvaksi niin kuin minäkin!
Ja se kasvoi, puhkesi kukkaan!
Ei kasvatustyöni mennytkään hukkaan.

Ihmeellinen Amaryllis!
Lumoava Amaryllis!

Tohelon ja Torvelon joulukuu, Maija Baric / Matti Westerlund

5.12.2013  "Joulupukki lusikoi pikavauhtia kolme purkillista hilloa suuhunsa ja joi päälle kannun vettä."

   Mauri Kunnas, Joulupukki ja noitarumpu

6.12.2013 "Kuusi santarmia seisoi tienristillä vahdissa, kun he astelivat muun nuorison mukana siitä ohi. Jussia vähän nauratti, kun Antti ja Erkki niin hartaina kulkivat käsikynkkää niiden Viitalan piikojen kanssa. - Mikäs sinusta oli hauskin niistä elävistä kuvista? hän kysyi Annastiinalta. Se missä oli ne tulitikut, tyttö vastasi hymyillen ja lähti sitten juoksemaan edeltä. Viitalan nurkalla jolkotti koira heitä vastaan muttei haukkunut yhtään, heilutti vain häntäänsä. Kyllä sekin tiesi, millä asioilla kuljettiin."

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia, s. 159 / luku Tunnussana: Tulitikku

7.12.2013  "...Mutta navettatonttu otti taskustaan toisen kuusenoksan ja kiinnitti sen harmaan mekkonsa rintapieleen joulun kunniaksi. - Hienoa, vai mitä? se sanoi tyytyväisesti ja haisteli oksaa. - Ei mikään tuoksu niin kovin joululta kuin tuore kuusenhavu... - Ja tähdet! huusi kaikkein pienin vasikka, jokajoi pelkkää maitoa pienuutensa tähden. - Olen kuullut joulutähdistä. - Mutta eiväthän tähdet tuoksu, opettivat suuremmat lempeästi. - Ne ovat vain taivaalla ja katselevat maailmaa kirkkain silmin. - Sitähän minä juuri tarkoitinkin, vastasi pikkuvasikka nyrpeästi."

 Aili Konttinen, Jali-kissan jouluaatto, s. 10

8.12.2013  "Hiljaisuus oli rauhallinen ja täynnä odotusta."

Tove Jansson, Taikatalvi, 1. luku, 6. kappale

8.12. on Jean Sibeliuksen päivä ja suomalaisen musiikin päivä. Sen kunniaksi musiikillinen lukunäyte:

"Satakieli, luonnon Sibelius, lauloi sävellyksensä "Kuoleman voittaja". Se alkoi naputuksilla, joilla kuvailtiin, miten kuolema kolkutti ovelle. Siinä oli taukoja, jotka olivat pitkiä ja odottavan äänettömiä kuin Pohjolan yö, liverryksiä, jotka kuvasivat kevättoivoa, toivottomuutta kuvaavia huokauksia, sitten taas aavisteleva tauko ja yhtäkkiä voimakkaasti lyödyt nakutukset, kuin voiton fanfaarit.
Lehtokerttu, luonnon Merikanto, sävelsi "Hymnin voittajalle". Siinä oli pitkiä juoksutuksia, jotka muistuttivat ihmisten virsien alkusoittoja, puron helmeilevää virtausta ja Sinisen veden rantalaineitten loisketta..."

Yrjö Kokko, Pessi ja Illusia, s. 199

9.12.2013   "On toisen adventin ilta. Isä lukee vaarin kirjoittamia tarinoita Folke-tontusta. Tonttu asui vanhassa kaapissa jo silloin kun vaari oli pieni." Vihje: Tämän kirjasarjan katsotaan kuuluvan suomalaisen lastenkirjallisuuden moderneihin klassikoihin.

      Maikki Harjanne, Mintun joulukirja

 10.12.2013  Tarleenalla oli hukassa keiju Sinisiipi:

Ehkä keiju Sinisiipi
talvimetsän varjoon hiipi.
Lumipallon siellä heittää
ja jälkensä lumella peittää.

Näin runoili Maksimaisen mamma ja sai hymyn nousemaan Tarleenan kasvoille.

Joskus on hymy hukassa ja joskus jotain muuta...

Elina Karjalainen, Tonttutyttö Tarleena ja talven ihme

 11.12.2013 "Pysähdyin äkkiä ja katselin Onnelia. Hänellä oli joulutähti hiuksissaan. Ja tyynyllä hänen vierellään oli suuri kirjava kuvakirja. Huomasin, että minullakin oli jotakin tyynyni vieressä. Se oli punainen pallo. Ja kädessänikin oli jotakin. Avasin nyrkkini ja samassa kuului helähdys. Kädessäni oli hopeatiuku."

Marjatta Kureniemi, Onnelin ja Annelin kootut kertomukset, luku Pikku pikku joulu, s. 134

 12.12.2013  "Malttakaahan, kyllä minä tiedän, mitä saatte. Joulupukki jakelee kauniita lahjojansa koko metsälle. Nuori koivu saa uuden auringon taivaalle ja kultasuan kiharoitansa varten. Tuomi vanhus saa uuden kevään ja uusia kukkia. Pikku pihlaja saa kirsikkaviiniä marjoihinsa ja samettiliepeen tilhillensä. Mänty saa laivaviirin latvaansa ja katajapensas sakset kynsiensä leikkaamista varten. Minä pyydän lumihiutaletta sokeroimaan koko metsän valkoiseksi, ja sitten neiti Päivänsäde sulattaa sokerin karamelleiksi. - No, mitäs nyt arvelet, rakas metsä? Tyydytkö näihin joululahjoihin?"

Sakari Topelius, Lukemisia lapsille IV, Mistä saamme joulukuusen

13.12.2013   "Siinä he istuivat, isä-Rask ja äiti-Rask ja isoveljet Ronne Rask ja Rolle Rask sekä pikkuveli Rasse Rask ja hänen vihreä hevosensa Viherhäntä, joka osasi lentää. Ja sitten vielä mummu, jonka nimi ollut lainkaan Rask vaan Helmi Anelma Eleonoora Nokkosvaara. Pitkän aikaa televisiossa näkyi vain hytiseviä, paksusti pyntättyjä ihmisiä, jotka seisoivat pimeässä odottamassa. Mutta vihdoin Lucia astui neitojensa kanssa parvekkeelle. " Ja tästä alkaa jännittävä seikkailu.... mikä kirja?

Irmelin Sandman-Lilius, Rasse Rask ja ryöstetty Lucia

 14.12.2013   "Uunissa mato kasvaa isoksi ja lihavaksi. - Hei, täällähän tuoksuu joulu, isä nuuhkii, kun tulee kotiin. - Se tuntui käytävässä asti."

Kristiina Louhi, Tompan joulu

 15.12.2013  "Metsäkulman Antti-isäntä nuokkuu ja tuhisee penkissään. Ei ole ihme, jos häntä nukuttaa, sillä Metsäkulman talo on niin kaukana, että väki on lähtenyt joulukirkkoon jo eilen illalla. Onneksi unilukkari kolistaa pitkää sauvaansa lattiaan ja herättää Antin - muuten häneltä olisi mennyt koko joulusaarna ohi korvien."

 Mauri Kunnas, Koiramäen joulukirkko

16.12.2013   "-Pöh, sanoi Urpo. Hän ei pitänyt siitä, että lapsia jaettiin kiltteihin ja tuhmiin. Urpon mielestä joululahjat kuuluvat kaikille. Lahjat mielessään Urpo käveli vaatekomerolle ja raotti ovea. Siellä niitä oli! Vaatekomeron lattialla oli valtavasti lahjapaketteja. Siitä riittäisi lahjoja kaikille!"

Hannele Huovi, Jukka Lemmetty: Urpon ja Turpon joulu, s. 46

 17.12.2013   "Jos Lamppu uskoisi tonttuihin niin hän voisi vannoa, että se joka koputti ikkunaan juuri kun hän oli purskahtamaisillaan itkuun, oli pikkuruinen punahiippainen tonttu. Tonttu, joka seisoi ikkunalaudalla ja takoi pienen pienellä punaisella lapasellaan ikkunan huuruista ruutua."

Eppu Nuotio, Etsivätoimisto Jalka & Lamppu ja ihmeellinen tapaus

 18.12.2013  "Jynni oli illalla nostanut vettä peltiämpärissä pihamaalle jäätymään. - Tästä tulee maailman lumoavin lyhty: se hohtaa kuin lasi, mutta kauniimmin! - sanoi ukko, kun vesi oli ämpärissä sopivasti jäätynyt. Tonttu koputteli jääkuoren keskelle reiän, lorotti sitten vedet jään sisältä pois ja kippasi ämpärin nurin hangelle. Ämpärinmuotoisen jääkeon sisään se kaivoi taskustan kynttilän ja sytytti sen."

Anu Tuomi-Nikula ja Nadja Sarell: Neposen joulu, luku 18, s. 67

 19.12.2013 Tämä asia kuuluu jouluun ja jotkut aloittavat sen jo hyvissä ajoin, toisilla taas on helpompaa, kuten eräällä noita-akalla:  

"Ovia ja ikkunoita niin paljon kun ikinä tarvitsee, ja roskat ja pölyt voi siivotessa karistaa huoletta ulos. Eikä kuusenkäpymökkiä tarvitse oikeastaan siivotakaan, ellei halua, eikä korjata myöskään. Kun se on tullut tomuiseksi tai liian hataraksi, niin ei muuta kuin muuttaa viereisellä oksalla kasvavaan ihan uuteen kuusenkäpyyyn. Ja vuokraa ei tarvitse maksaa lainkaan."

Marjatta Kureniemi, Virpi Pekkala: Olipa Virtasilla joulu

 20.12.2013 Joulunalusaika on täynnä niitä. Siis mitä? Kyseessä on kirjan nimi, tässä näyte yhdestä kirjan tarinasta:

"Koulussa oli kuusijuhla ja sen jälkeen jaettiin todistukset. Manne ja Mikko lähtivät koulusta yhtä matkaa. Kun he astuivat portista kadulle, Manne äkkiä tönäisi Mikkoa: - Hei, eikä tuossa ole se sama juliste?"

Leena Krohn: Salaisuuksia, s. 67, Salattujen totuuksien yliopisto

 21.12.2013  "Kun Untun iho oli hehkuvan punainen, oli aika lopettaa löylyt. Poukko täytti saunakiulun vedellä seuraavia kylpijöitä varten ja kiitti sihisijää löylyistä. Sihisijä sihahti vastaukseksi selvästi tyytyväisenä ja hyppäsi kiukaan alle. Se heilautti kättään Untulle ja suhahti: - Tähän saunaan olet tervetullut toistekin. Untu ja Poukko lähtivät tupaa kohti läpikotaisin puhtaina ja lämmöstä punehtuneina."

Nora Surojegin, Pirkko Surojegin: Untu ja sydäntalven salaisuus, s. 74

22.12.2013   "Olen joutunut tilanteeseen, jossa koko uskottavuuteni on vaakalaudalla." Kenestähän on kysymys? Vinkkinä kuitenkin annan, että henkilö haki apua visaiseen ongelmaansa Taikaviitalta.

Aku Ankan taskukirja, Teema, 35 / Pukin pallopoika, s. 91...tarinassa Taikaviitta, Melkein mahdoton tehtävä

 23.12.2013 Sammakkojen jouluaatto

Vanha vaari, lähdeneuvos Kurr-Kurr-Kvaa,
nojatuoliin väsyneenä istahtaa.
Joulukuusi palaa. Mieleen hiipii salaa
joulurauha tuoden myötään joulutunnelmaa.

Vanha muori Raa-raa tarjottimen tuo.
Kurr-Kurr-Kvaa siihen katsehensa luo.
- Kiitos hyvä Raa-Raa! Kärpäspaisti on
kaikkein paras jouluherkku vanhan sammakon!

Pikku Pegasos: Arvid Lydecken, Sammakkojen jouluaatto

24.12.2013

 Pieni tähti

Korkealla taivahalla
tähtimeren ulapalla
loistaa pieni tähti.
Muita kirkkahammin tuikkii
iltapilveen piiloon puikkii
sieltä kurkkii tähti.
Se kujeilee, se kuiskuttaa:
ei hymyään saa piilottaa
ei iloansa kadottaa, se muistuttaa,
se muistuttaa.
Jos tahdot, niin kanssasi lähden,
me löydämme kyllä sen tähden.

Avaruuden aukiolla
hiljaisuuden asunnolla
tuikkii pieni tähti.
Muita kirkkahammin loistaa,
viestiänsä yhä toistaa
pienen pieni tähti.
Se kujeilee, se kuiskuttaa:
ei toivoaan saa sammuttaa
ei unelmaansa unohtaa,
se muistuttaa.
Jos tahdot, niin kanssasi lähden,
me löydämme kyllä sen tähden.

Tohelon ja Torvelon joulukuu ja Duppaduulixin, Maija Baric ja Matti Westerlund, s. 39

Jouluisia asioita, mutta kulkusuunta on valittava itse, kullekin sopivalla tavalla:

Adventti, tähdet, riisipuuro, joulupukki, lumi, talvimetsä, pikkujoulu, tarinat, keijut, joulukuusi, joulusauna, joulusiivous, musiikki, toivo, unelmat, taianomainen paikka Korvatunturi, lahjat, kätköt, vaatekaappi, salaisuudet, hiljaisuus, odotus, joulukirkko, piparit, joulun tuoksu, havut, kukat, Lucia... joulun paras lahja. Mikä se itse kullekin on.

Minä ja HeiDisain olemme nyt kulkeneet yhden vuoden ajan yhtä jalkaa, ja vuosi on ollut hyvä. Kiitos siitä!

27.12.2013 Heidi Rannisto-Jolma