• 011.jpg
  • 017.JPG
  • IMG_4854.jpg
  • Tykansio5.jpg

Risain-disainista pari sanaa...

Kirjoitettu .

Näin maaseutunäyttelyyn valmistautumisen tunnelmissa avaan hieman sitä aarrearkkua, mistä näitä villaisia ja huopaisia käsitöitä ja taidetöitä syntyy. Miksi risain-disain? Mitä se on? No, se ei ole ainakaan risaa, vaan sana tulee englanninkielen termistä re-designista, joka tarkoittaa tällaista uusiotuotantoa/suunnittelua, jossa vanhasta tavarasta tehdään jotain uutta. Tämän päivän sana, kirjakaupat ja kirjastot ovat nykyään täynnä runsaasti ja upeasti kuvitettuja kirjoja, jotka opastavat näkemään ja tekemään uusiojuttuja.

Kotisivullani kerron itsestäni näin: Käsityöläisenä olen sielultani risaineri eli työstän vanhaa, hyväkuntoista materiaalia uuteen muottiin. Koska olen hurahtanut villaan ja huopaan, niin ne ovat tällä saralla päätuotteeni.

Villapaita, villatuote mikä tahansa, on siitä ihmeellinen materiaali, että se vain paranee, jos on erehtynyt pesemään sen liian kuumassa, paitsi että se huopuu tönköksi ja pieneksi, eikä enää toimi alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Mutta sitä voi leikata, eikä se purkaudu. Siitä tulee paksu, kestävä ja lämmin, se ei kutia - ja siitä voi tehdä monenlaisia juttuja: rannekkeita, ranteenlämmittäjiä, säärystimiä, laukkuja tai kasseja, paloja voi käyttää vaikka rakentamalla huopaisen päiväpeiton (tarvitaan tietysti monia samanpaksuisia paloja paljon eli pitää kerätä vähän aikaa). Sauma- ja jätepalat voi käyttää vaikka kauniiden huopapallojen tai -omenien pohjamateriaalina. Tai niistä voi muovailla langan ja rautalangan avulla huopaisia olioita tai taide-esineitä. Siis ihan mitä vaan! Villan elämä siis jatkuu - huopaantuneenakaan se ei ole jätettä eikä käyttökelvotonta, joskus se jopa jalostuu paremmaksi, toimivammaksi tuotteeksi kuin alkuperäinen.

Mistä saan töissäni käyttämäni raakamateriaalin? No, aika moni oma vanha villavaate (ja usein lähes käyttämätän) on jalostunut eteenpäin, mutta saan myös hyväkuntoista materiaalia lahjoituksena aika usein. Käytän töissäni mielelläni pellolaisen Merja Kitin (http://www.merjakitti.fi/merja-kitti/) värjäämiä villalankoja. Täyttä villaa ja ihania sävyjä, ohut ja toimiva villalanka, parempaa ei voi toivoa. Joskus löydän tarvitsemani materiaalin kirpputorilta.

Mistä syntyy innoitus: Sadut ja tarinat, luonto ympärilläni ovat innoittajiani, käsillä oleva työ alkaa elää omaa elämäänsä, ja usein vasta loppuvaiheessa tiedän, syntyykö koru, taide-esine, satuhahmo tai huopahedelmä! Mutta myös materiaali on innoittaja: joskus materiaali on niin kiintoisaa ja inspiroivaa, että sen kanssa mieli alkaa heti työskennellä.

Ja mitä syntyy? Yleensä kaikkea vain yksi tai korkeintaan kaksi kappaletta. Kaikki risain-disain-tuotteeni ovat yksilöitä. Toisinaan se on etu, toisinaan haitta. Kovin suuria sarjoja en voi tehdä, mutta monia eri variaatioita kuitenkin, esim. ranteenlämmittäjistä: peukalopaikalla tai ilman, lyhyitä tai pitkiä, koristeellisia tai yksinkertaisia.

Maaseutunäyttelyssä on esillä paljon uutta, mutta myös jotain pitempäänkin varastossa ollutta, joka saattaa olla pellolaiselle asiakkaalle tuttua, mutta muualta tulevalle ihan uutta. Harvoin mikään tekemäni tuote jää kulkemaan kanssani pitkää aikaa. Ja jos jää, ja huomaan, että tämä ei toimi, niin aina voi kehittää hyvästä materiaalista jotain toisenlaista. Ja on niin mahtava tunne, kun asiakas löytää mieleisensä tuotteen. Ihan paras!

Siis mitä on nyt tarjolla: Laukkuja, pikkulaukkuja, pussukoita, tablettisuojia, yksi kannettavan "villapaita", lastenmyssyjä, aikuisten päähineitä ja otsapantoja, liivejä, säärystimiä, ranteenlämmittäjiä, hihakkeita, pannulappuja, parit villatossut, kaulahuiveja... ja mitä vielä? Sola-saippuaa ja huopasaippuoita. LÄMPIMÄSTI TERVETULOA PELLOON JA NÄYTTELYYN JA MADE IN PELLO -OSASTOLLE!

 P.S. Ja MIKSI? No, kun on ihan pakko tehdä eli kaipa tämä on minun tapani olla luova! Mutta vakavasti ottaen, tämä on myös yksi tapa kerryttää toimeentuloa, siis ei pelkästään hauskan vuoksi. Pyrin tekemään tarpeellista ja kaunista, mutta myös taideprojekteja on työn alla. Sadut ovat sydäntäni lähellä ja jotenkin ne haluavat tulla näkyviksi kauttani. On keskeneräistä hanketta, mutta toivon, että pian saan jotain taas esille silläkin saralla. Ja sitäpaitsi, TAIDE on hyvin TARPEELLISTA!